Työn paikka

Kun me ei haeta työpaikkaa, vaan työtä!

Työ nauraa meille nurkissa ja me istumme perseet penkissä. Ehkä se on meille oikein, että työ on siellä missä mekin. Hyvä yhtälö olisi siis itse työllistäminen ja parempi toisten työllistäminen jollain uudella ja hohtavalla palvelulla tai tuotteella, joiden tuottaminen ja kuluttaminen eivät kuluttaisi resursseja., mutta olisivat silti yleishyödyllisiä.

Työtä ei siis olisi siellä ja täällä, vaan täällä. Mikä vapaus! Aiemmin tuli etsiä työtä ja sitten yrittää selvitä siitä kunnialla. Nyt naaman menetys ei tule feissarissa, vaan omassa fönsterissä. Ihminen tekee yksi kerrallaan tarjoomaa koneiden monistukseen. Parempi niin päin – selvä parannus T-Ford tehtaisiin. Komiat ovat kääntyneet kannoillaan ja uusi uljas yrittäjyys on siniaalloilla.

Työ lähestyy. Ei kai nyt sentään. Meidän tulee lähestyä työtä. Ei se työ mihinkään liiku, jos me ei sitä liikuteta. Ensin liikuteltiin se tehtaisiin, sitten kiinaan ja nyt kotiin. Eipähän tarvitse ylläpitää sille seiniä, vaan ne voidaan muuttaa kodeiksi. Ei tarvitse kulkuvälinettä työpaikalle, kun on työn äärellä koko ajan. Kenenkään ei tule miettiä, mitä on työpaikkaruokalassa lounaaksi, mutta oma lounas on mietittävä.

Ennen kello kilahti , kun asiakas saapui kivijalkaan, nyt syttyy lamppu, kun sinulle tulee idea, eli kävelet huoneistossasi. Käveleminen edistää ajattelua. Ajattelusta tulee työ ja työstä tarjooma. Ennen ajattelusta tuli risuja niin että parempihan tämä on näin. Miten siirtää ajattelu toisille, kun ei ole työpaikkaa? Ajatellaanpas – tehdään virtuaali työpaikka. Soitetaan videokonfrenssipuheluita ja käydään palaverit. Kello kilahtaa ja työkaveri ilmestyy työpalkkiin (ei tosin kievestä tehtyyn, mutta virtuaalisti).

Jos tuote on tukevaa ja käsinkosketeltavaa, niin se tulosetaan 3D:llä. Sarjatuotanto tehdään ensin jossain perinteisessä laitoksessa, mutta myöhemmin tulostimetkin pystyvät sarjatuotantoon pienemmissä kappaleissa. Palveluita tulemme tarvitsemaan ja ne ovat työvoimavaltaisia terveydenhuollon, ravinnon ja liikunnan saanniksi. Koulutus, elämykset ja sosiaaliset kanssakäymiset muuttuvat eniten tarjoomien jakelutien osalta, mutta kyllä työvoimavaltaisetkin kehittyvät. Kampaukset, vaatteiden sovitukset ja jätehuolto on hoidettavissa itsepalveluina. Ne vanhemman sukupolven kansalaiset, jotka haluavat kodinhoidon palveluita, voivat tilata ne, mutta heidän tulee kustantaa robottien ja ihmisten välinen erotus itse.

Yksi ihminen voi ilman yhteistyötäkin saada paljon aikaan. Voi tuottaa koulutus, analysointi, sunnittelu ja toteutus palveluita eli monesti koko arvoketjun osat ilman asiakkaita tai loppukäyttäjiä. Lisäksi hän voi toteuttaa itseään ja tuottaa palveluista suuren osan itselleen. Yhteistyötä tarvitaan, kun tieto tai muut resurssit loppuvat tai kun odotettu etu ei peitä riskejä ja/tai kustannuksia. Työn tulee motivoida meitä kaikista eniten sen kannustimista (lue taloudellisilla kannustimilla tulee olla pienempi osuus).

Riittääkö ICT ja 3D-tulostin tähän? Et todennäköisesti pysty tuottamaan tulostimen ja ruoan raaka-aineita etkä vettä itse, joten tähän tarvitaan jakeluketjua. Energia on saatavissa auringosta, tuulesta, vedestä ja muista luonnon tuotteista, mutta näillä leveysasteilla on melko pitkiä aikoja, jolloin kerätty energia pitäisi pystyä varastoimaan, joten keskitetty tuotanto lienee edelleenkin paras vaihtoehto. Päätelaitteet ja 3D- tulostimet paranevat, mutta en ole liioin luottavainen, että pystymme tulostamaan sitä materiaalien kirjoa, jota tarvitsemme ja liittää niitä yhteen. Ruoka ja energia ovat hyvin energia ja työvoimavaltaisia ja niiden muuttaminen lähi-alkuisiksi on tuskaa. Työssä tapahtuvat muutokset ovat siis suurimpia.

Olemassa olevilla välineillä on jo vuosikymmeniä pystynyt tekemään töitä kotoa käsin, mutta vain n, 15% tekee niin. Onko sosiaalisuuden voimat niin suuria, että kuvapuheluilla ei pystytä sitä korvaamaan? Tiedän, että ovat, ainakin omalta osaltani, sillä olen kuulunut tuohon 15%:iin. Tässä voinee toki miettiä, että naamakkain ei tarvinne koko ajan olla.

Perustarpeet Maslowin tarvehierarkian alimmissa kerroksissa merkitsevät veden, ruoan, lämmön ja siisteyden tarpeita eloonjäämisen lisäksi. Toimeen tulemme vasta, kun turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tarpeet tulevat huomioiduiksi. Työllä on tässä merkityksensä, mutta ilmankin sitä pärjää – yksilönä. Tätä ei ehkä aina sisäistetä, mutta yhteiskunta ei tule toimeen ilman työtä – ja siksi ei lasketa sitä, että näppäilee ostavansa lisää tai vaihtavansa osakkeita, vaikka näppäimistö olisi jäykkä.

A.Kasvio toteaa kirjassaan ”Kestavä työ ja hyvä elämä”, että kestävän työn tutkimushankkeessa (TTL ja TSR), että ”Mitään isoa ja tavoitteiltaan kunnianhimoista kanpanjaa töiden ekologisen jalanjäljen pienentämiseksi Firmassa (todellinen yritys) ei toistaiseksi kuitenkaan ollut aloitettu”. Keskeisimmät parannukset olivat palkitsemisjärjestelmien kehittäminen, ihmisten jaksaminen ja eri työntekijäryhmien kohtelun oikeudenmukaisuus. Myös kehittämisessä nähtiin vaikeuksia:” Kursseille osallistuminen oli heidän oman aktiivisuuden ja esimiesten antamien lupien varassa, ja osa koki tämän tarkoittavan sitä, että lupaa oli turha kysyä, koska sitä ei kutenkaan tule”. Jotkut työntekijät valittivat siitä, ettei heitä kannustettu tähän riittävästi. Huolestuneena luin, että ”omaan napaan katsominen” on taas lisääntynyt. EVA:n tutkimuksen mukaan niiden määrä, joiden mukaan EU:n tulisi omaksua johtava rooli maailman ilmastopolitiikassa on yli puoliintunut neljässä vuodessa. Velkakriisi huolestuttaa enemmän. Toki voi ajatella, että ensinhän velkakriisit tulee selvittää ja sitten on resursseja ympäristöpolitiikan tavoitteisiin, mutta tämä on nk. selfprediction bias eli itseään toteuttava vinouma. Välittömästi tuli mieleen T.Pikettyn ”Pääoma 21. vuosisadalla” ja sen kuvat maailman talouden merkittävimmistä ja ennustettavimmista trendeistä. – pääomien (sekä inhimillisten, että materiaalisten että taloudellisten) muutoksista. Olen osallistunut hiljattain kahteen valtakunnalliseen seminaariin, jossa aiheena on ollut maahanmuutto. Otamme vajaan kolmannneksen siitä maahanmuuttajavirrasta ja meillä on vain n. 1/10 maahanmuuttajia Ruotsiin verrattuna. Kumman talous menestyy paremmin? Paljonko silloinen Länsi-Saksa satsasi infraan heidän yhditäessään Itä-Saksaa ja se on nyt EU:n veturi?

Miedän tulisi edetä asioihin systeeminäkökulmasta, jonka kulmakiviä ovat Kepner-Tragoe –malli siitä, miten haasteita/ongelmia/etuja yms. innovatiivisuuden siemeniä tulisi lähestyä sekä objektiivisuus ja epäsuora (suunnitelmallinen, Kahnemanin systeemi 2. ajattelua vaativa) lähestyminen. R. Drazin,S. Vargo, C.Christensen ym. puhuvat disruptive (eli häiritsevistä/vahingolisista) markkinoista, joissa yritykset joutuvat kulkemaan veitsen terällä pääomiensa kanssa, jotta tuotos/panos/riski –suhde pelittää.
Tieto ei paljon paina, mutta sen hankkiminen, hyödyntäminen ja jalostaminen on työtä, joka saadaan tuottamaan vasta kun liikumme.

 

Mika Koskinen
Valmentaja