Onko sinusta arvokkaaksi?

Henkilöstöjohtamisen näkökulmasta on häivytettävä tuottavuuden lisäämiseen tähtäävien toimien ja työyhteisön hyvinvoinnin välinen ”musta laatikko”. Millä toimin saadaan aikaan tuottavuuden ja hyvinvoinnin kasvu? Kuulostaa paradoksaaliselta, sillä maksimaalisessa tuottavuudessa ei ole hyvinvointia – pitää hakeakin siis tasapainoa hyvinvoinnin  ja tuottavuuden suhteen.

 

Arvon tuotto talouslaskelmin ja ihmistyövoimin ovat kaksi eri asiaa – tästähän meillä on todisteena myös edellämainitun lisäksi kaksi erillistä tilinpäätöstä: talous- ja henkilöstö. Luulisi vatauksen olevan siis ihmistyövoiman korvaaminen konein, mutta tässäkin on ollut omat haasteensa, jopa epäonnistumisensa. Yltiöpäinen tuottaminen sarjatulella tuottaa inflaation ja arvon laskun. Hinnat ja tuottavuus koneilla tehtynä ei noudatakaan ihmistyövoimin tehtyä arvonlisäystä.

Johtuisiko tämä ajattelusta?

Arvokas työntekijä on sellainen, joka tuottavuuden näennäisen laskun uhalla heittäytyy innovatiiviseksi. Arvoton on sellainen, joka puskee tarmokkaastai itsensä burn-out:iin aiheuttaen usein enemmän haittaa kuin hyötyä.

Meillä on siis kaksi talousjärjestelmää (robotit ja ihmiset), joiden lainalaisuudet poikkeavat ja molemmat tulee ottaa huomioon. Ihminen menettää työkykynsä, mikäli hän kokee panoksensa arvottomaksi. Kone sen sijaan voi toimia moitteetta ilma arvottomuuden tunnetta. Syöttäessään ihmisen suunnittelemia tuotteita markkinoille, se lisää aluksi optimismia ja investointeja. Syntyy hyvät taloudelliset edellytykset hyvinvoinnille.

Jatkaessaan toimintaa käy päinvastoin jo silloin, kun työvoiman hinta ja korot kääntyvät laskuun. Tällöin taloudesta tietävät ja päättävät lopettavat investoinnit. Näin ei tapahdu siksi, että he tietävät tämän olevan päätöntä, vaan siksi, että odotusarvot, eli  tulevaisuuden näkymät, eivät ole heidän mielestään enää optimistiset. Optimi ja optimismi eroavat toisistaan, vaikka ne ovat samassa päässä.
Vaikka tästä puhui jo Adam Smith ja nykyään kasvava joukko filosofeja ja taloustieteilijöitä (Thomas Piketty, Yanis Varoufakis, Jari Ehrnrooth yms.) olemme talouslamojen määrän ja toistuvuuden suhteen olleet varsin tuottamattomia – nimittäin tilanteiden korjaamisessa. Markkinavoimien korjaaja voi olla vain ihminen. Ennen 1929 pörssiromahdusta oli ainakin 5 lamaa, II maailmansotaa ennen ja jälkeen melkein 20, joten oppi on kaatanut ojaan, sillä taloustieteily on näitä vanhempaa. Meillä on tänä aikana ollut maan (omistuksen ja käytön) ja työvoiman sekä myöhemmin talousmonopolien vapautuminen (pörssi yms.), tasapainotetut tuloskortit (Balanced Scorecards), Six Sigma ja Lean tuotanto (joidenkin mielestä jopa filosofia), mutta lamassa olemme edelleen.

Seuraava korjaus on tulossa restoratiivisuudesta (Restorative Thinking), joka lähtee siitä ajatuksesta, että ihmisarvo tuottaa lisäarvoa ja sen voima on taattava (eli on korjattava, korvattava, kohdattava, eheytettävä, mahdollistettava, fasilitoidettava, vastuullistuttava jne). Siksi taloustieteilijöiden oppeja ei ole hyleksittävä, vaan heidän tietojaan on käytettävä hyväksi uuttaa, restoratiivista taloutta suunniteltaessa. Tällä tavoin sinusta ei ole arvottomaksi.

On huomattu, että rikkaat ympäristöt (lue samanhenkiset, yrittämisen riivaamat organisaatiot ja yksilöt) tuottavat parhaita taloudellisia tuloksia (esim. Piilaakso ja Pekka Himanen). Miksi ei ole osattu ottaa askelta kohti restoratiivisuutta, jonka arvot ovat näitä ylläpitäviä ja kannustavia?

Oma vastaukseni on, että taloustieteilijät eivät ole käyttäytymistieteilijöitä (muutamaa harvaa, mutta sitäkin tärkeämpää lukuunottamatta; vrt. David Kahnemann, Simon Sinek jne.) ja käyttäytymistieteilijät eivät ole taloustieteilijöitä. Tätä tukevat ne lukemattomat yrittäjät, jotka ovat pärjänneet hyvin ilman tutkintoja. He ovat osanneet luoda rikkaita ympäristöjä. Pörssiyhtiöiden päättäjiä on lukumäärältään luonnollisesti vähemmän, joten näitä ympäristöjäkin luovia on heissä suhteessa vähemmän. Sieltäkin löytyy toki hyviä esimerkkejä, mutta ei välttämättä niin, että ensin on käyty alan paras talouskoulu.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *